Rajapintaominaisuudet alkyylipolyglykosidijohdannaiset.

Alkyylipolyglykosidijohdannaisten rajapintaominaisuuksien karakterisoimiseksi tallennettiin pintajännitys/pitoisuus-käyrät ja niistä määritettiin kriittiset misellipitoisuudet (cmc) ja cmc:n yläpuolella olevat tasannetason pintajännitysarvot. Lisäparametreina tutkittiin rajapintajännitystä kahta malliainetta, oktyylidodekanolia ja dekaania, vastaan. Näistä käyristä saadut cmc-arvot on esitetty kuvassa 8. Vastaavat tiedot C₁₂ alkyylimonoglykosidi ja_{C 12/14}Vertailun vuoksi alkyylipolyglykosidit on sisällytetty. Voidaan nähdä, että alkyylipolyglykosidiglyserolieettereillä ja -karbonaateilla on korkeammat cmc-arvot kuin vastaavan ketjunpituisilla alkyylipolyglykosideilla, kun taas monobutyylieettereiden cmc-arvot ovat jonkin verran alhaisemmat kuin alkyylipolyglykosideilla.

Rajapintajännitysmittaukset tehtiin Kri.iss-spinning drop -tensiometrillä. Käytännön olosuhteiden simuloimiseksi mittaukset tehtiin kovassa vedessä (270 ppm Ca:Mg = 5:11) pinta-aktiivisen aineen pitoisuudella 0,15 g/l ja SO₂-pitoisuudella. Kuva 9 esittää C₁₀-pintojen rajapintajännitysten vertailun.₁₂alkyylipolyglykosidijohdannaisia oktyylidodekanolia vastaan. C₁₂Mono[1]butyylieetterillä on suurin rajapintajännitys ja siten pienin rajapinta-aktiivisuus, kun taas C₁₂monoglyserolieetteri on olennaisesti C:n tasolla₁₂polybutyylieetteri. C₁₂Vertailussa käytetty alkyylipolyglykosidi on samalla tasolla kuin kaksi viimeksi mainittua alkyylipolyglykosidijohdannaista. Kaiken kaikkiaan rajapintajännitysarvot oktyylidodekanolia vastaan ovat suhteellisen korkeat. Tämä tarkoittaa, että käytännön sovelluksissa on tärkeää varmistaa, että käytetyillä pinta-aktiivisten aineiden seoksilla on synergistinen vaikutus polaarisiin öljyihin.

Vaahtokokeen tulos on esitetty kuvassa 10. Erilaisten alkyylipolyglykosidimonoglyserolieettereiden ja -monokarbonaattien vaahtoamiskäyttäytymistä mitattiin vertaamalla C₁₂alkyylipolyglykosidia kahdelle veden kovuusarvolle ilman rasvaista maaperää. Mittaukset tehtiin standardin DIN 53 902 mukaisesti. C₁₀ja C₁₂alkyylipolyglykosidimonoglyserolieetterit tuottivat suuremman vaahtotilavuuden kuin C₁₂alkyylipolyglykosidi. Vaahdon stabiilius on merkittävästi suurempi C:n tapauksessa₁₂monoglyserolieetteriä kuin C:n tapauksessa₁₀ derivaatta 16°dH:ssa. C₁₄alkyylipolyglykosidimonoglyserolieetteri ei ole verrattavissa C:hen₁₀ja C₁₂ johdannaisia vaahtoamisvoimassaan ja kokonaisuudessaan heikompi kuin C₁₂alkyylipolyglykosidi. Monokarbonaatit, joiden alkyyliketjun pituus n on 8 ja 12, erottuvat erittäin pienistä vaahtotilavuuksista, kuten hydrofobiselta alkyylipolyglykosidijohdannaiselta voidaan odottaa.