Alkyyliglukosidi eli alkyylipolyglykosidi on tunnettu teollisuustuote ja akateemisen tutkimuksen tyypillinen kohde jo pitkään. Yli 100 vuotta sitten Fischer syntetisoi ja tunnisti ensimmäiset alkyyliglykosidit laboratoriossa, ja noin 40 vuotta myöhemmin Saksassa jätettiin ensimmäinen patenttihakemus, jossa kuvattiin alkyyliglykosidien käyttöä pesuaineissa. Seuraavien 40–50 vuoden aikana jotkut yritysryhmät kiinnittivät huomionsa alkyyliglykosideihin ja kehittivät menetelmiä niiden tuottamiseksi Fischerin löytämien synteesimenetelmien pohjalta.
Tässä kehityksessä Fischerin varhaista työtä glukoosin reaktiosta hydrofiilisten alkoholien (kuten metanolin, etanolin, glyserolin jne.) kanssa sovellettiin hydrofobisiin alkoholeihin, joissa oli alkyyliketjuja, jotka vaihtelivat tyypillisistä rasva-alkoholeista oktyylistä (C8) heksadekyyliin (C16).
Onneksi teollisissa prosesseissa ei teollisesti tuoteta puhtaita alkyylimonoglukosideja niiden sovellusominaisuuksien ansiosta, vaan monimutkaisia seoksia alkyylimono-, di-, tri- ja oligoglykosideja. Tästä syystä teollisia tuotteita kutsutaan alkyylipolyglykosideiksi, ja tuotteille on ominaista alkyyliketjun pituus ja siihen kiinnittyneiden glykosiyksiköiden keskimääräinen lukumäärä eli polymeroitumisaste.
(Kuva 1. Alkyylipolyglukosidien molekyylikaava)

Rohm&Haas oli ensimmäinen yritys, joka aloitti oktyyli/dekyyli(C8~C10)-glykosidien massatuotannon 1970-luvun lopulla, ja sitä seurasivat BASF ja SEPPIC. Lyhytketjuisen yhdisteen epätyydyttävän suorituskyvyn ja heikon värinlaadun vuoksi sen käyttö on kuitenkin rajoittunut muutamiin markkinasegmentteihin, kuten teollisuus- ja institutionaalisiin sektoreihin.
Tämän lyhytketjuisen alkyyliglykosidin laatua on parannettu viime vuosina, ja useat yritykset tarjoavat tällä hetkellä uusia oktyyli/dekyyliglykosideja, mukaan lukien BASF, SEPPIC, Akzo Nobel, ICI ja Henkel.
1980-luvun alussa useat yritykset alkoivat kehittää pidemmän alkyyliketjun omaavia alkyyliglykosideja (dodekyyli/tetradekyyli, C12–C14) tarjotakseen uuden pinta-aktiivisen aineen kosmetiikka- ja pesuaineteollisuudelle. Näihin yrityksiin kuuluivat Henkel KGaA, Diisseldorf, Saksa, ja Horizon, joka on osa AEStaley Manufacturing Companya Decaturin kaupungissa Ilinoisissa, Yhdysvalloissa.
Hyödyntämällä samanaikaisesti hankittua Horizon-osaamista sekä Henkel KGaA:n Diisseldorfissa tekemää tutkimus- ja kehityskokemusta Henkel perusti pilottitehtaan alkyylipolyglykosidien tuottamiseksi Crosbyyn, Texasiin. Tehtaan tuotantokapasiteetti oli 5000 tonnia vuodessa, ja sitä kokeiltiin vuosina 1988 ja 1989. Pilottitehtaan tarkoituksena on määrittää prosessiparametrit sekä optimoida laatu ja kasvattaa markkinaosuutta tälle uudelle pinta-aktiiviselle aineelle.
Vuosina 1990–1992 muut yritykset ilmoittivat kiinnostuksestaan alkyylipolyglykosidien (C12-C14) tuotantoon, mukaan lukien Chemischewerke Hüls, ICI, Kao ja SEPPIC.
Vuonna 1992 Henkel perusti uuden tehtaan Yhdysvaltoihin alkyylipolyglukosidien tuottamiseksi, ja sen tuotantokapasiteetti nousi 25 000 tonniin vuodessa. Henkel KGaA aloitti toisen tehtaan samalla tuotantokapasiteetilla vuonna 1995. Tuotantokapasiteetin kasvu mahdollisti alkyylipolyglukosidien kaupallisen hyödyntämisen uusien huippujen saavuttamisen.